Eipä mene mielestäni eikä muistoista murene armias ihana aika jona lauloin ollen lassa pikku piikana visersin ilolla ihanan linnun tuolla pilvien povella vapahana, vaivatonna vapaa vaivoista poveni tuuin ennen tuulen lailla kiiätin kipunan lailla lennin lehtenä lehossa perhosena pyörtänöllä mehun maistelin makian kukan kultaisen kupista hopealta hohtavaisen lennin lehtenä lehossa mehun maistelin makian kukan kultaisen kupista hopealta hohtavaisen Istuin ilona aholla mehumiellä mättähällä istuin kukkana keolla lempästi leikitellen suloisten sisarten kanssa tyvenesti tuuiteltu tuulen hengeltä tulevan metisestä mantereesta lempästi leikitellen tyvenesti tuuiteltu tuulen hengeltä tulevan metisestä mantereesta Lavon kuvana leholla nukuin nurmilinnun lailla rauha rakkahin rakensi siirsi vierehen sijansa eikä untani uhannut huolilla heräjävillä näillä suurilla suruilla povea nyt polttavilla