Taivaan tuuliin niin monet muistot jäivät Vuodet ne mennessään vei Taivaan tuuliin myös hukkui nuoruuspäivät Milloinkaan palaa ne ei Muistan vielä sen ensimmäsen yön Ja syksyisen puiston hämärän Vapisevin sormin auoin farkkujesi vyön. Ja tunsin kädessäni rinnan kiinteän Kuu hymyili ja hiljaa pilviverhoon sousi Kun miehuuteni ensi kerran nousi Taivaan tuuliin niin monet muistot jäivät Vuodet ne mennessään vei Taivaan tuuliin myös hukkui nuoruuspäivät Milloinkaan palaa ne ei Monta kertaa me vielä tavattiin Vaan saatu ei samaa tunnelmaa Kokemukset kasvoivat kai moniin tuhansiin Ne muiston kauniimmaksi mielessäni saa Kun kuutamo luo tielle hopeansa illoin Niin mieleeni sinä tulet silloin Taivaan tuuliin niin monet muistot jäivät Vuodet ne mennessään vei Taivaan tuuliin myös hukkui nuoruuspäivät Milloinkaan palaa ne ei