Nummela

歌詞

Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin Jälkeen vedonlyönnin jossa jälleen hulluus punnittiin Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin Ne kiljui välitunneilla kun niitä takaa ajettiin Ja kun faijan bändi soitti vein kaikki katsomaan Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan Mun täytyy kävellä näin Mun täytyy kävellä näin Kun jotain herää sisälläin Minä olin kahdentoista kun me maalle muutettiin Ja vain vuotta vanhempana katsoin kun faijaa haudattiin Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin Ja me tiedettiin miten koko kylän katuvalot sai sammumaan Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa Mun täytyy kävellä näin Mun täytyy kävellä näin Kun jotain herää sisälläin Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin Olin kakskytviis kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?" Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa Ja mä kelaan että kaikki taitaa olla kohdallaan Mä taidan kuulua tänne... Mun täytyy kävellä näin Mun täytyy kävellä näin Kun jotain herää sisälläin