Lapissa kaikki kukkii nopeasti Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin Tuon usein tuntenut oon raskahasti Kun katson kansan tämän vaiheisiin Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta Ja suuri surkastua alhaiseen Miks meillä niin on monta mielipuolta Miks vähän käyttäjiä kanteleen Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu Kuin heinää, miestä toiveen tosiaan Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu Tai kesken toimiansa katkeaa Muualla tulta säihkyy harmaahapset Vanhoissa hehkuu hengen aurinko Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset Ja nuori mies on hautaan valmis jo Ja minä itse, miksi näitä mietin Se merkki varhaisen on vanhuuden Miks seuraa käskyä en veren vietin Vaan kansain kohtaloita huokailen On vastaus vain yksi: Lapin suvi Sit' aatellessa mieli apeutuu On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi Ja kukkain kukoistus ja riemu muu Mut pitkä vain on talven valta, hetken Tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken Ja jättävät jo jäisen Lapinmaan Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän Te suuret aatteet, teitä tervehdän Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän Jos muutattekin maihin etelän Oi, oppi ottakaatte joutsenista Ne lähtee syksyin, palaa keväisin On meidän rannoillamme rauhallista Ja turvaisa on rinne tunturin Havisten halki ilman lentäkäätte Tekoja luokaa, maita valaiskaa Mut talven poistuneen kun täältä näätte Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa