Musta sateenvarjo lojuu rikki roskiksessa Se on katkennut lause ja kuollut rakkaus Ehkä kerran lempi suuri kiehui koskiksessa Siitä muistona on tyhjä kortsupakkaus Mitä jää, mitä jää? Ehkä joku tuntikaudet seisoi portin luona Odotti ja odotti ja poltti tupakkaa Natsoista täyttyi roskis iltana tuona Eikä luokse portin toinen koskaan tullutkaan Mitä jää Se on roskaa roskaa vaan Kun elämä kaukana Jatkaa kulkuaan Mitä jää Kun korit pengotaan Se on roskaa roskaa Roskaa vaan Neiti Ajan kynsiviila narskuu yöt ja päivät Silloin ja tällöin hän luuriin vastailee Siellä soittavat ne jotka junistansa jäivät Jotka eivät treffeillensä koskaan ehtineet Mitä jää, mitä jää? Kun he sitten merkkiportin luokse viimein ehti Huolissaan suruissaan ja vielä huolissaan Siellä heitä tervehti vain eilinen lehti Roskapönttö puolillansa tuhkaa tuhkaa vaan