Pitkinä loivina maininkeina Mieleni myrskyt päilyy Elämän seikkailun haaveen alut Vain kokemuksina säilyy Vanhenin vuosia kuukausissa Mistä sen saatan tietää Siitä että jos suuhuttumatta Voin loukkauksia sietää Siihitä että on mieleni murhe Mun suurempi tunteeni tulta Että jo kiellän itseltäni Mitä ennen en kieltänyt sulta Pihitkät kauniit aurinkopäivät Saattavat eessäni olla Taikka kuolema, köyhyys ja kurjuus Kuolema tunkiolla Merkitse mulle ei enää mi' muille Ei mulle se merkkitapaus Ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta Vain sieluni iäinen vapaus